Restonomin ajatuksia

Tämä on lyhyt teksti ajatuksistani ja tuntemuksistani kaksi vuotta restonomiksi valmistumisen jälkeen. Paljon on tapahtunut kouluksen alkamisesta ja onkin mukava ottaa hetki ja muistella hieman kuluneita vuosia.

Kun aloitin opinnot vuonna 2006 en oikeastaan tiennyt mitä siltä hain. Olin työskennellyt ravitsemisalalla muutaman vuoden ja alan peruskoulutuskin löytyi, mutta sellainen tietynlainen kipinä tai intohimo alaan ei ollut oikein vielä syntynyt. Kun rupesin tutkimaan eri koulutusohjelmia, löysin palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelmasta paljon sellaista, jonka koin itselleni läheiseksi. Tietämättä asiasta yhtään mitään, päätin pienessä mielessäni olevani yrittäjähenkinen ja tätä tietä lähdinkin sitten tavoittelemaan.

Vuodet kuluivat nopeasti ravitsemisalaan, kanssaoppilaisiin sekä opettajiin tutustuessa. Talon tavoille oppi aika nopeasti, kun vain piti silmät ja korvat auki. Opin jo aikaisessa vaiheessa, että asiat järjestyvät mukavasti ja sujuvasti, kunhan niihin suhtautuu oikealla tavalla. Ammattikorkeassa kaikki sujuu juuri niin hyvin tai huonosti kuin itse haluaa. Omalla asenteella on todella suuri merkitys. Kun tämän asian oivalsin, aloin nähdä kuolutuksen todellisen potentiaalin. Hyvien suhteiden luominen aina keittiöhenkilökunnasta koulutusalajohtajaan on ensisijaista asioiden sujuvuuden kannalta. Opettajat ottavat mielellään vastaan uusia ideoita ja erilaisten tempausten tms. järjestämiseen kannustetaan. Aloite täytyy kuitenkin lähteä opiskelijoista itsestään.

Ensimmäisen vuoden aikana löysin viimein itselleni sen intohimon ja kipinän; kahvin. Se on siitä lähtien ohjannut tekemisiäni opiskelussa, työelämässä ja hieman sen ulkopuolellakin. Käännekohtana oli työharjoittelu Mokkamestareilla. Löysin kiehtovan tuotteen ja maailman sen ympärillä, joka oli mielenkiintoinen, haastava, erilainen, hauska ja erittäin koukuttava. Koulutukseni sai tämän jälkeen uutta pontta ja näin tulevaisuuden hieman erilaisin silmin. Itseasiassa kaksi henkilöä, jotka olivat minua tuolloin työhön kouluttamassa, valmistuivat viime vuonna myös restonomeiksi.

Koulutuksen aikana tuli tehtyä kaikennäköisiä hienoja projekteja. Ulkomailla tuli myös käytyä, intensiivikurssin puitteissa Brysselissä sekä vaihto-opiskelijana Uumajassa. Hienoimpana tietysti viimeisen vuoden aikana perustettu oma yritys, Torikahvila Kahveli. Kaksi kesää pyöritimme kesäkahvilaa yhdessä luokkatoverini kanssa. Kahvilan pyörittäminen oli mahtava kokemus ja mahdollisti juuri oppimieni asioiden käyttöä työelämässä. Ensi kesästä alkaen Kahvelia pyörittää uusi omistaja, pian myös restonomiksi valmistuva Mirva Toivonen. Odotan innolla päästä istuskelemaan rauhassa Laukontorille ja nauttimaan herkullisen vohvelin ja cappuccinon. Mahtavaa Mirva!

Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi pitänyt ottaa vielä enemmän kouluksesta irti. Haastaa muiden opiskelijoiden sekä opettajien ammattitaitoa ja kerätä mahdollisimman paljon tietoa omista kiinnostuksen kohteista. Huomaan suhteeni opettajiin muuttuneen ajan myötä ammattimaisemmaksi ja toivonkin yhteistyömme jatkuvan jossain muodossa vielä tulevaisuudessakin. Toivoisin myös TAMK:n hyödyttävän tämänhetkisten suurten muutosten keskellä mahdollisimman paljon sekä nykyisten että entisten opiskelijoiden ammattitaitoa, ajatuksia ja ideoita niin tilojen kuin koulutuksen sisällön suhteen.

Tulevaisuus on tällähetkellä mukavalla tavalla avoinna. Uusia ideoita ja ajatuksia tulee ja menee. Mielenkiinnolla odotan, että mihin suuntaan asiat kehittyvät. Mutta siitä olen varma, että koulutuksen aikana oppimani asiat tulevat kovaan käyttöön.

Ja että tulen juomaan paljon kahvia.

Jyri Löytty

Finnclean-messut 26.-28. lokakuuta 2011

Palvelutilanteiden johtaminen – kurssin casemme oli  Finnclean-messut.

Rekrytoimme työntekijöiksemme 14 ensimmäisen vuoden opiskelijaa, jotka messuilla haastattelivat 500 eri asemassa työskentelevää messuvierasta.

Järjestimme lisäksi ohjelmalavalla uutuustuote-esittelyjä ja muotinäytöksiä, joiden malleina 1. vuoden opiskelijat olivat, sekä uutuustuote-esittelyä ja ”Vuoden uutuustuote”- kilpailun messuosastolla.

Meidän palvelutilannesuunnittelumme alkoi virallisesti syyskuun alussa 2011, jolloin kokoonnuimme suunnittelemaan Finnclean -messuja. Suunnitteluprosessi kesti kaikkiaan yli kaksi kuukautta. Suunnitteluun kuului opiskelijoiden rekrytointi, teosto- ja gramex- maksujen selvittäminen, työvuorojen laatiminen ja muotinäytösshown sekä uutuustuoteshown muokkaaminen juontoineen ja musiikkeineen. Vuorovaikutus oli tärkeässä asemassa pitkin messujen suunnittelua, sen aikana ja jälkeen.

Koska näytösten piti olla visuaalisesti miellyttäviä yleisölle ja tehtävässämme vaadittiin sopeutumista kiireeseen sekä nopeaa reagointikykyä, tunnelma oli välillä hyvinkin jännittävä. Jännityksestä huolimatta messutunnelma oli kokonaisuudessaan reipas, ja työntekijät ottivat innokkaasti saamansa haasteet vastaan.

 
Esitykset ja samalla mallien esiintymisvarmuus paranivat sitä mukaa, kun esityksiä oli. Viimeisen messupäivän esitykset sujuivat sutjakkaasti vailla minkäänlaista ongelmaa. Haastatteluja oli joidenkin työntekijöidemme mielestä hieman liikaa, ja saimmekin tarvittavat 500 haastattelulomaketta valmiiksi tuntia ennen messujen virallista sulkemisaikaa.

Messujen loputtua olo oli väsynyt mutta onnellinen. Tulipa aherrettua ja stressattua näiden kolmen päivän aikana ja niitä ennen koko viikon edestä. Mutta se kannatti. Viikonloppuna moni meistä vain lepäsi. Suosittelemme kaikkia käymään messuilla. Opiskelijoille vinkkinä, että messutapahtumien järjestäminen oli todella hyödyllinen ja hyvä oppimistilanne. Seuraavat Finnclean –messut ovat 2014. Suosittelemme

 Kiitämme kaikkia työntekijöitämme, jotka onnistuivat tehtävissään hienosti!

Kiitokset myös SSTL:lle ja Siivoussektori Oy:lle luottamuksesta.

Terveisin Johanna Myllykoski, Minna Pietilä ja Sonja Pihlajaharju

Talven kuulumisia Koulukadulta

Kevään toiminta on taas vauhdissa mutta samalla voimme hieman muistella mennyttä syksyä.

Tästä esimerkkinä tänään julkaistu Finnclean messuista kertova juttu, jonka julkaisu oli unohtunut.

Opettajan näkökulmasta messuista voisi kertoa seuraavaa:

Palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelman opiskelijat ahkeroivat messuilla isona joukkona erilaisten projektien ja opintojen parissa. Kolmannen vuoden opiskelijat organisoivat ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa mm. muotinäytöksiä ja haastattelivat messukävijöitä.

Neljä toisen vuoden opiskelijaa suunnittelivat mallin isosta siivouskeskuksesta ja esittelevät sen osittaista toteutusta. Lisäksi muutamalla osastolla oli yksittäisiä opiskelijoita apuvoimana.

Nämä siis oman ständin lisäksi...

Opettajan kannalta ahkerien opiskelijoiden lisäksi ensimmäisen päivän parasta antia oli useiden entisten opiskelijoiden tapaaminen sekä messuosastoillaan työn touhussa että messukävijöinä. Pääsääntöisesti kaikki toimivat esimies- ja asiantuntijatehtävissä. Hienoja ammattilaisia :)

Juhlan TUNTUA!!

Kirjoittaja on kolmekymppinen rouva, jolla on yksi oma poika, mies ja kissa kotona. Pohjalla on palveluvastaavan koulutus sekä monenmoista työkokemusta palvelualalta erilaisista paikoista. Enimmäkseen olen kahvila-ihminen, Barista, laadukkaan kahvin ja teen ystävä joka rakastaa luomua, lähiruokaa, villiyrttejä ja kierrätystä, mutta myös paljon uusia puolia olen itsestäni löytänyt opiskelujen edetessä.
Tänään on kyllä ilmassa juhlan tuntua. Sen lisäksi, että odotetaan joulua ja vietetään monia pikkujouluja, juhlitaan TAMKilla monien kovan työn tehneiden valmistumista! Meidän palvelujen tuottamisen ja johtamisen puolelta on valmistuneita mukana juhlissa. Ajattelin vähän omien fiiliksien lisäksi kysellä heidän tunnelmiaan tänä suurena, hienona joulukuisena päivänä.
Itselleni tämä on hieno saavutus. Opiskelu Koulukadulla on pitänyt sisällään kaikenmoista haastetta. Mutta niiden haasteiden kautta on tapahtunut paljon ammatillista kasvua pois sulkematta kasvua ihmisenä. Onnistumisen sekä oivaltamisen tunteita!
Ikävä tulee luokkatovereita joiden kanssa ollaan 3,5 vuotta tehty yhdessä projekteja, vaihdettu mielipiteitä välillä kiivastikin keskustellen. Ikävä tulee myös opettajia, joiden verraton ammattitaito ja kärsivällisyys meidän kanssa ovat olleet koetuksella monta kertaa;D
Opiskelun kohokohtia ovat olleet mm. restokisat, jotka järjestettiin Suomen Turussa vuonna 2011. Yksi loistavimmista kursseista on ollut palvelutilanteiden johtaminen, jossa saimme järjestää ihka oikeat häät, Pispalan haulitornilla. Siinä oli organisoimista, ruokien testausta, maistamista, työvuorojen suunnittelua ja kovan työn jälkeen huikea onnistuminen ja häävieraiden loistavat palautteet!
Suurinta antia koko koulutuksessa on ollut mahdollisuus päästä tekeen yhteistyötä eri verkostojen kanssa ja sitä kautta solmia suhteita ja sitä kautta sitten taas uusia mahdollisuuksia työhön ja etenemiseen uralla! Suurin piirtein tällä tavalla aukesi nykyinen työpaikkani vuoropäällikkönä Huviretkessä. Tulevaisuus on avoinna ja uusia tuulia kannattaa aina haistella, elämä sisältää paljon yllättäviä onnenpotkuja ja myös epäonnistumisia, joita ilman ei pysyttäisi inhimillisinä! Kaikkea tarvitaan!
Entinen työkaverini Anne haki samaan aikaan opiskelemaan kanssani, pääsimme molemmat sisään kouluun ja nyt samaan aikaan myös valmistutaan, JEE!!
Annen ajatuksia valmistumisesta ja koulusta: On hienoa saada restonominpaperit käteen näin aikuisiällä. Kun aloitin opiskelun kolme ja puoli vuotta sitten, syksyllä 2008, en vielä aivan varmasti tiennyt, mitä minusta tulee isona ja mitä ovia tämä koulutus avaa. Toiveissa oli muuttaa hiukan elämän suuntaa ja oppia uutta. Välillä opiskelun, perheen, työssä käynnin ja talon rakentamisen yhdistäminen tuntui mahdottomalta tehtävältä. Motivaatiokin oli hetkellisesti hukassa. Kurssikaverit, opettajat ja aikuisopiskelijan itseohjautuvuus saivat kuitenkin opiskeluinnon nopeasti palaamaan. Tässä sitä nyt siis ollaan; restonomin paperit kädessä. Syventävästä harjoittelusta Linkosuolla jäi lisäksi käteen vuoropäällikön paikka lounaskahvilassa ja juhlapalvelussa.

Terkuin:
Restonomit: Hanna Haapaneva-Hakamäki, Anne Selin

Ylemmässä kuvassa juuri valmistuneet restonomit Liisa Kenttälä, Heidi Suominen sekä Hanna Haapaneva-Hakamäki. Alemmassa kuvassa Hanna ja Anne Selin

Kehittämistoimintaa Vohvelikahvilalle

Kehittämisprojektimme sai alkunsa syyskuussa Kehittämistoiminta -kurssin startatessa. Katri keksi vanhana Vohvelikahvilalaisena, että se voisi olla hyvä kehittämisen kohde. Katri keräsi neljän hengen ryhmämme kasaan ja hänet pantiin projektin johtoon ja homma alulle.

Treffasimme Tampereen Vohvelikahvilan omistajan Jaana Hantun kanssa projektin tiimoilta ja esitimme hänelle ideoitamme. Visiona meillä oli kahvilan myynninedistäminen tuotekehityksen ja markkinoinnin avulla. Saatiin hyväksyvä vastaus, suoritettiin tehtävänjakoa ja aikataulutusta.

Kokoonnuimme ryhmän kanssa monia kertoja hiomaan sotasuunnitelmaamme. Ajatuksena oli uudistaa kahvilan kasvisvohveli ja sokeriton vohveli sekä kehittää kahvilalle uusiksi tuotteiksi luomuvohveli ja vähähiilihydraattinen karppausvohveli. Tuotekehitysprojektin jälkeen Katja saikin aikaan maukkaita tuloksia. Karppausvohveli jäi kuitenkin matkan varrella pois laskuista, koska sen ei koettu olevan vaivan arvoinen.

Ensimmäisellä kurssikerralla oli nimetty ryhmille vertaisohjaajat ja heiltä saatiin hyviä neuvoja. Aihe rajautui myynninedistämiseen Vohvelikahvilassa hiljaisena aikana. Katja teki kannattavuuslaskelmia vohveleiden myynnistä, jotta saataisiin tietoa, miten paljon myyntiä tulisi olla tietyllä hinnalla. Katri suoritti kahvilassa asiakaskyselyn ja tuloksista selvisi monenmoista asiakkaiden toiveista ja tarpeista.

Taina teki vertailua Tampereen Vohvelikahvilan ja kilpailevan yrityksen kesken ja mietti palvelupolun kulkua. Itse kehittelin Vohvelikahvila Facebook –sivuille viikkovisaa, jolla saataisiin asiakkaita aktivoitua ja olin yhteydessä Tori-lehteen, koska halusimme lehtijutulla saa kahvilalle lisää näkyvyyttä. Omat ja toimittajan aikataulut kuitenkin menivät ristiin ja juttu jäi toteuttamatta.

Nyt kehittämisprojektin loppusuoralla tulokset on esitelty yrittäjälle ja hän on ollut niihin hyvin tyytyväinen. Hänen käsiinsä jää, että ottaako hän aikaansaannokset käyttöönsä vai ei. Itse olimme myös tyytyväisiä siihen, mitä projektin aikana saavutimme, pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Olisi ollut hienoa nähdä vielä pitemmällä aikavälillä, miten tuloksiamme on käytetty ja miten niistä on ollut hyötyä yrittäjälle.

Aida, Taina, Katri & Katja

Rekrymessut Koulukadulla 10.10.2011!

Maanantaina 10.10.2011 pidimme Koulukadun opiskelijoiden Piia Hietikon ja Marjukka Lehtosen kanssa osana Palvelutilanteiden johtaminen - kurssia rekrymessut asiakkaamme Mikael Lindellin toiveiden mukaisesti, messut järjestettiin KOTE - hankkeeseen liittyen.

Messujen ideana oli tuoda opiskelijat ja yritykset yhteen. Yritysedustajilla oli mahdollisuus tutustua tulevaisuuden osaajiin ja opiskelijoilla oli mahdollisuus solmia arvokkaita suhteita työelämään. Kuulinkin monen saaneen mahdollisia kesätyö- tai harjoittelupaikkoja. Lisäksi järjestimme lopuksi yritysedustajille syksyisen buffet-ruokailun koulumme tiloissa.

Tapahtuman suunnittelu alkoi jo reilu kuukausi sitten ottamalla yhteyttä mahdollisiin yritysedustajiin. Lähetimme ensin sähköpostia johon ei tullut kuin muutama hassu vastaus. Noin viikon päästä teimme sitkeän soittokierroksen. Se tuotti tulosta ja saimme kuin saimmekin jopa 11 yritysedustajaa messuillemme esittelemään toimintaansa. Lisäksi lähetimme kaikille Tampereen restonomiopiskelijoille kutsun tapahtumaan.

Palvelutilanteiden johtaminen – kurssiin liittyen meidän tuli rekrytoida ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita työntekijöiksemme. Saimmekin joukon taidokkaita ja ahkeria työntekijöitä, jotka olivat korvaamaton apu päivän onnistumisessa. Messupisteet saatiin näppärästi kuntoon, ja keittiöllä oma-aloitteiset ykköset hoitivat homman ihan nappiin! Itse olin keittiön puolella hääräilemässä, ja siellä oli ainakin koko päivän ajan hyvä henki ja loistava tekemisen meininki.

Päivän sujuminen ylitti täysin odotuksemme. Olimme etukäteen ehtineet suuresti jännittää, saapuuko kukaan opiskelija paikalle katsomaan mitä messuillamme on tarjottavana. Kivi vierähti sydämeltä kun Marjukka soitti minulle messuosastolta keittiölle: ”täällä on oikeesti porukkaa!”. Yritysvieraamme olivat tyytyväisiä tapahtumaan ja kokivat sen hyödylliseksi, moni oli valmis osallistumaan ensi vuonna uudelleen.

Tämän vuoden kakkosille: Suosittelen ensi vuona palvelutilanteiden johtaminen – kurssin alkaessa harkitsemaan haasteen ottamista vastaan! Rekrymessujen järjestäminen oli todella opettavainen ja monipuolinen kokemus.

Lopuksi tahtoisin kiittää suuresti kaikkia messuille osallistuneita:

Kiitos mahtaville työntekijöille, kiitos yritysten edustajille kun uskalsitte lähteä mukaan, kiitos Mikaelille, joka auttoi meitä kaikessa, ja suurkiitos niille ihmisille jotka osoititte mielenkiintoa saapumalla paikalle ja teitte messuistamme järjestämisen arvoiset!

Tästä on hyvä jatkaa.

Syksyisin terveisin,

Tiina Rastas

Kuvat: Piia Hietikko

Internsiiviohjelma Mariborissa

Koulukadun ollessa kesälaitumilla kukin tahollaan on kuitenkin pieni joukko, joka opiskelee keskellä kesää Intensiiviohjelmassa Mariborissa Sloveniassa. Ahkerat opiskelijat lähtivät matkaan jo sunnuntaina aikaisin aamulla ja opettaja seuraa torstaina perässä. Takaisin tullaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 9.7.

Lisätietoa löytyy oheisesta linkistä.http://www.mf.uni-mb.si/ipweb/html/programme.html

Ensi kesänä vastaava intensiiviohjelma järjestetään Ranskassa Brestissä.