Tämä on lyhyt teksti ajatuksistani ja tuntemuksistani kaksi vuotta restonomiksi valmistumisen jälkeen. Paljon on tapahtunut kouluksen alkamisesta ja onkin mukava ottaa hetki ja muistella hieman kuluneita vuosia.
Kun aloitin opinnot vuonna 2006 en oikeastaan tiennyt mitä siltä hain. Olin työskennellyt ravitsemisalalla muutaman vuoden ja alan peruskoulutuskin löytyi, mutta sellainen tietynlainen kipinä tai intohimo alaan ei ollut oikein vielä syntynyt. Kun rupesin tutkimaan eri koulutusohjelmia, löysin palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelmasta paljon sellaista, jonka koin itselleni läheiseksi. Tietämättä asiasta yhtään mitään, päätin pienessä mielessäni olevani yrittäjähenkinen ja tätä tietä lähdinkin sitten tavoittelemaan.
Vuodet kuluivat nopeasti ravitsemisalaan, kanssaoppilaisiin sekä opettajiin tutustuessa. Talon tavoille oppi aika nopeasti, kun vain piti silmät ja korvat auki. Opin jo aikaisessa vaiheessa, että asiat järjestyvät mukavasti ja sujuvasti, kunhan niihin suhtautuu oikealla tavalla. Ammattikorkeassa kaikki sujuu juuri niin hyvin tai huonosti kuin itse haluaa. Omalla asenteella on todella suuri merkitys. Kun tämän asian oivalsin, aloin nähdä kuolutuksen todellisen potentiaalin. Hyvien suhteiden luominen aina keittiöhenkilökunnasta koulutusalajohtajaan on ensisijaista asioiden sujuvuuden kannalta. Opettajat ottavat mielellään vastaan uusia ideoita ja erilaisten tempausten tms. järjestämiseen kannustetaan. Aloite täytyy kuitenkin lähteä opiskelijoista itsestään.
Ensimmäisen vuoden aikana löysin viimein itselleni sen intohimon ja kipinän; kahvin. Se on siitä lähtien ohjannut tekemisiäni opiskelussa, työelämässä ja hieman sen ulkopuolellakin. Käännekohtana oli työharjoittelu Mokkamestareilla. Löysin kiehtovan tuotteen ja maailman sen ympärillä, joka oli mielenkiintoinen, haastava, erilainen, hauska ja erittäin koukuttava. Koulutukseni sai tämän jälkeen uutta pontta ja näin tulevaisuuden hieman erilaisin silmin. Itseasiassa kaksi henkilöä, jotka olivat minua tuolloin työhön kouluttamassa, valmistuivat viime vuonna myös restonomeiksi.
Koulutuksen aikana tuli tehtyä kaikennäköisiä hienoja projekteja. Ulkomailla tuli myös käytyä, intensiivikurssin puitteissa Brysselissä sekä vaihto-opiskelijana Uumajassa. Hienoimpana tietysti viimeisen vuoden aikana perustettu oma yritys, Torikahvila Kahveli. Kaksi kesää pyöritimme kesäkahvilaa yhdessä luokkatoverini kanssa. Kahvilan pyörittäminen oli mahtava kokemus ja mahdollisti juuri oppimieni asioiden käyttöä työelämässä. Ensi kesästä alkaen Kahvelia pyörittää uusi omistaja, pian myös restonomiksi valmistuva Mirva Toivonen. Odotan innolla päästä istuskelemaan rauhassa Laukontorille ja nauttimaan herkullisen vohvelin ja cappuccinon. Mahtavaa Mirva!
Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi pitänyt ottaa vielä enemmän kouluksesta irti. Haastaa muiden opiskelijoiden sekä opettajien ammattitaitoa ja kerätä mahdollisimman paljon tietoa omista kiinnostuksen kohteista. Huomaan suhteeni opettajiin muuttuneen ajan myötä ammattimaisemmaksi ja toivonkin yhteistyömme jatkuvan jossain muodossa vielä tulevaisuudessakin. Toivoisin myös TAMK:n hyödyttävän tämänhetkisten suurten muutosten keskellä mahdollisimman paljon sekä nykyisten että entisten opiskelijoiden ammattitaitoa, ajatuksia ja ideoita niin tilojen kuin koulutuksen sisällön suhteen.
Tulevaisuus on tällähetkellä mukavalla tavalla avoinna. Uusia ideoita ja ajatuksia tulee ja menee. Mielenkiinnolla odotan, että mihin suuntaan asiat kehittyvät. Mutta siitä olen varma, että koulutuksen aikana oppimani asiat tulevat kovaan käyttöön.
Ja että tulen juomaan paljon kahvia.
Jyri Löytty
TAMKia lähtee tänä vuonna edustamaan rohkea naisnelikko. Palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelmasta edustusjoukkueeseen valittiin kolmannen vuoden opiskelijat Maarit Esala ja Liisa Loponen. Hotelli- ja ravintola-alan koulutusohjelman opiskelijoista joukkueeseen valittiin Riikka Kumpula ja Heli Ranta.
